Länkkäriä ja letkajenkkaa

Lähdimme Sannan kanssa viime perjantaina viettämään kunnon "länkkäripäivää" Jumbo-Flamingo -tapaiselle Village Marketille, joka sijaitsee Nairobin hienostoalueella 10 kilometrin päässä keskustasta. Olemme paenneet afrikkalaista arkea erilaisin aktiviteetein tämän kuukauden aikana aika tiuhaan tahtiin. Totuus on se, että päivärutiineja ja turhauttavaa koululla istumista on vain pakko päästä karkuun!

Näkymää kahvilan parvekkeelta.

Länsimaiseen makuun suunnitellusta "kauppakylästä" löytyi monenmoista aina kauneushoitoloista merkkivaateliikkeisiin. Keskuksesta löytyi myös (ehkä kaupungin ainoa) luotettava ja asiallinen apteekki. Sattuipa perjantaisen toripäivän kunniaksi paikalla olemaan myös tuttu Masai market, jossa pystytettynä oli lähes sata kappaletta afrikkalaistavarakojua. Täytyihän meidän paikallisia käsityöyrittäjiä käydä jälleen muutamilla tuliaisostoksilla tukemassa.

Shoppailut käynnissä.

Ensimmäistä kertaa koko matkan aikana olimme paikassa, jossa oli oikeasti vain valkoisia! Toki se oli kohteestamme johtuen ihan ymmärrettävää, mutta vajaa kolme kuukautta mustien ihmisten ympäröimänä alkaa ilmeisesti näkyä ja tuntua niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Päässä pyöri nimittäin vain hämmentyneitä kysymyksiä siitä, että "Miksi nämä ihmiset ovat täällä? Mistä he ovat oikein tulleet?".

Iltapäivällä laitoimme niin sanotusti edellä mainitun vahingon kiertämään ja otimme lapsenmielisinä ilon irti viihdekeskuksen waterparkissa. Siellä me Sannan ja mustien koululaislasten kanssa laskimme vesiliukumäkiä onnesta soikeina! Meidän oli helppo pitää hauskaa kahden ja puolen euron edestä, mutta muutamilla lapsilla taisivat kloorivedet mennä "vääräänkurkkuun", kun keskittymiskyky herpaantui valkoista ihonväriä tuijottaessa ja hämmennellessä!

Valmiina vesiliukumäkeen!

Sunnuntain perinteinen "löhöilypäivä" kului keskustassa. Seikkailunhaluisina päätimme käyttää ihonväriämme hyväksi ja kävelimme keskustassa komeilevan Hilton-hotellin oville. Meitä tervehdittiin samantien kohteliaasti, joten turvatarkastusten jälkeen kävelimme pokkana sisään. Helppoa. Noh, kyllähän se vähän huvitti, kun uteliaisuudesta otimme hissin ylimpään kerrokseen ja seikkailimme ulkoallasosastolla saunoja tiedustellen.

Hilton-hotelli.

Hotellin aulasta.

Sitten oli vuorossa lisää länsimaista, mutta meille sopivampaa hupia. Ajatelkaas, että pelkkä elokuvissa käyminen sai olon tuntemaan niin mielettömän kotoisaksi. Elokuvateatterin aula ja kioskit olivat kivasti valaistu ja mainosjulisteet koristivat tyylinmukaisesti seiniä. Popcorn tuoksui pihaovelle asti ja ihmiset odottivat näytöstä karkkipusseja rapistellen. Toki tarkat laukuntutkimiset ja turvatarkastukset sisäänpääsyillä muistuttivat Nairobissa vallitsevasta terrorismiuhasta, mutta James Bondin räiskiessä valkokankaalla uudessa Skyfall-elokuvassa Afrikka unohtui hetkessä. Korvatulppia jouduimme jälleen liian suuren äänenvoimakkuuden vuoksi käyttämään, mutta se olikin tuttua ja odotettavissa. Pääsylipun hinta, (aikuinen 8,00e ja opiskelija 5,00e), vaikuttanee kenialaiseen yleisöön, joka koostui pääosin valkoisista, arabeista ja yläluokkaisista paikallisista.

Pääsimme katsomaan Bondia Itä-Afrikan suurimmalta valkokankaalta Imax-teatterissa.

Koulussa olemme päässeet kertomaan suomalaisesta kulttuuristamme aina silloin tällöin. Ensemble-kurssilla, jolla olemme harjoitelleet opettamista, sain oivan tilaisuuden eilen ohjata huippuhauskan kansantanssimme. Ensin kävimme läpi jenkan taustatietoja, opettelimme lausumaan Katri-Helenan Letkis-laulun sanat ja muutamien rytmiharjoitusten jälkeen tanssimmekin jo iloisesti letkajenkkaa. Oli hauskaa huomata se, että kenialaiset lausuvat suomenkieltä todella hyvin, ja laulunsanoista sai selvää. Yksi syy löytyykin kenialaisesta kikuyu-heimosta, jonka kielessä on paikallisten mukaan samanlaisia äänteitä omiimme verraten. Saimme tunnilta ikimuistoista videomateriaalia!

Lähdemme huomenna tyttöjen kesken viikonlopun viettoon Kisumuun, joka on pikkukaupunki Kenian länsiosassa Victoriajärven rannalla. Pääsemme herkuttelemaan oikein kunnolla paikallisella tilapia-kalalla ja ehkäpä näemme myös muutaman virtahevon, joita paikalliset kuuleman mukaan mielellään esittelevät.