Kaunis ja ystävällinen Uganda

Viime viikolla lähdimme retkelle naapurimaahan Ugandaan. Vietimme kolmessa eri kaupungissa yhteensä viisi päivää, ja pidempäänkin olisimme ehdottomasti halunneet olla maan osoittautuessa aivan upeaksi ja monipuoliseksi kohteeksi!

Lähdimme keskiviikkoiltana kahdeksan aikoihin Nairobista yöbussilla kohti Kampalaa, Ugandan pääkaupunkia. Heti kärkeen matkanjärjestäjä palautteli meidät "Afrikan pinnalle" luetellessaan useita turvallisuussääntöjä matkustuksen aikana. Esimerkiksi "emme ota tien varrelta matkustajia tai pysähdy kertaakaan, älkää ottako/ostako ulkopuolisilta mitään ja pitäkää ikkunat suljettuina" nostattivat pyhäinpäivän halloween-tunnelmaa! Pilkkopimeässä bussissa ei huonoja teitä tai kovaa vauhtia pahemmin osannut pelätä ja rajanylitys aamuviideltä sujui unensekaisissa tunnelmissa. Neljätoistatuntia myöhemmin istuimme kuitenkin turvallisesti aamupalalla Kampalan keskustassa.

Matkasta selvinneenä ja väsyneenä aamupalalla.

Yövyimme New City Annex -nimisessä hostellissa, joka oli siisti ja kotoisa majapaikka. Alakerrasta löytyi ravintola, jossa nautimme lounasta ja illan elokuvat haimme paikalliselta "piraattikopioyrittäjältä". Kolmenhengenhuone maksoi yöltä noin 5 euroa/hlö.

Iltapäivästä lähdimme tutustumaan Uganda Arts & Crafts Village -toriin, joka sijaitsi hostellimme läheisyydessä Ugandan Kansallisteatterin takana. Hintataso Ugandassa on Keniaa alhaisempi, joten hinnat olivat todella opiskelijaystävällisiä. Yksi euro on 3500 ugandanshillinkiä, joten olo oli kuin miljonäärillä!

Liikkeissä myytiin erilaisia käsitöitä, koruja ja matkamuistoja.

Toisena päivänä lähdimme aamupalalle Oasis mall -ostoskeskukseen, jonka löysimme iltakävelyllämme. Paikka oli hyvin länsimaalainen eli siisti, järjestelmällinen ja pullollaan palveluita. Mr. Price -shoppailujen jälkeen haimme tavaramme hostellilta ja suuntasimme bussiasemalle. Uskallauduimme päiväsaikaan ottamaan reissun ensimmäisen taksikyydin. Kuljettaja osoittautui rehelliseksi kaveriksi, ja samaa täytyy sanoa muustakin paikallisesta väestöstä: todella ystävällisiä ihmisiä!

Matkanteko myöhästyi kaksi tuntia, sillä Afrikassa bussit lähtevät vasta niiden ollessa täynnä.

Saavuimme kauniiseen ja hiljaiseen Entebbeen, joka on pieni kaupunki Victoriajärven rannalla. Kaupungissa sijaitsee Ugandan kansainvälinen lentokenttä, joka taitaa olla myös maan ainut. Majapaikkaa vailla lähdimme suunnistamaan kohti hostellikylttejä ja lopulta tärppäsikin, mutta hyvin afrikkalaiseen tapaan.

Majapaikkaa etsimässä.

Vietimme yömme erään ugandalaisen miehen talossa, johon hän oli vasta avaamassa guest housea. Paikka vaikutti kuitenkin kivalta, joten tuttuun 5 euron hintaan (hlö) jäimme taloon mielellämme!

Suunnitteilla oleva guest house.

Ennen auringonlaskua ehdimme tutustua järvenrantaan, joka sijaitsi vain kilometrin päässä majapaikastamme. Victoriajärvi on siis Afrikan suurin järvi, laajin trooppinen järvi maailmassa ja pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin makean veden järvi. Tuntui mahtavalta päästä näkemään upeita maisemia näin merkittävän vesistön äärellä ja taas toisaalta seurata ugandalaisten ihmisten arkipäivää; lapset leikkimässä ja miehet kalastamassa.

Valkoinen turisti saa lapsilta hetkessä huomion.

Rantamaisemaa.

Hyvällä fiiliksellä!

Lauantaiaamuna palasimme matatulla Kampalaan. Päätimme käydä lounaalla ostoskeskuksessa ennen lähtöämme seuraavaan kaupunkiin. Sitten tapahtui jotain odottamatonta: törmäsimme suomalaiseen opiskelijaryhmään! Ette uskokaan, miten oudolta ja hyvältä se tuntui! Vaihdoimme innoissamme kuulumisiamme ja yhtenevät matkasuunnitelmat Sansibarille naurattivat meitä kovasti. Otimme ylös yhteystietoja, mikäli ehtisimme järjestää yhteiset pikkujoulut tulevalla paratiisisaarella.

Matkalla matatupaikalle: bodabodan eli mopotaksin kyydissä jännitti ja nauratti kovasti!

Saavuimme iltapäivällä Jinjaan, joka on kaupunki Niilin varrella. Suomalaisystäväni ja hänen kongolainen miesystävänsä tulivat meitä vastaan ja suuntasimme porukalla hostellille. Hyväksi havaittu viiden euron hinta ei ollutkaan enää tasoisensa. Ensimmäisessä huoneessa tuli vesi lattialle, joten vaihdoimme toiseen. Siistiksi ei voinut sitäkään kutsua, kun huomasin astuneeni vahingossa lattialla lojuneen käytetyn ehkäisyvälineen päälle. Ensin tuli huuto, sitten nauru! Huoneenovessamme ei ollut myöskään lukkoa, joten yöllä kesken unien ukkossään vuoksi ovi pamahti auki. Olo oli kuin kauhuelokuvassa, mutta taas Afrikka sai meidät ensin kirkumaan ja sitten nauramaan vatsat kippuralla!

Oheinen mainoskuva on kyllä otettu jostain aivan muusta kuin kyseisestä guest housesta!!

Ensimmäinen "baarikokemus" koko vaihtoaikana. Lähdimme porukalla iltapalalle läheiseen ravintolaan, jossa otimme muutaman biljardierän Ollin kanssa. Musiikki soi taas tuttuun tapaan niin lujaa, etteivät korvatulpatkaan meinanneet auttaa, mutta ihan mukava ilta meillä oli!

Kilpailu käyntiin!

Sunnuntaina hyvästelin ystäväni ja suuntasimme bodabodilla Niilin kupeeseen Nile River Explorers -leirintään. Brittiläisten ylläpitämä turistipaikka oli oikea unelmakohde: paljon erilaisia retkipaketteja, hyvät majoitustilat ja upeat maisemat! Ensimmäisenä meitä kohtasi oikeastaan valinnanvaikeus!

Näissä maisemissa rentoutui!

Päätimme Sannan kanssa lähteä ensimmäiseksi ratsastusretkelle. Kyllä. Minäkin hevostyttö kahdentoistavuoden takaa nousin hevosenselkään ja ylitin itseni kokeilemalla myös ravia ja laukkaa onnistuneesti! Retki Niilin varrelta sademetsän läpi aina pieniin afrikkalaiskyliin tuntui lähes uskomattomalta. Ja siltä se kuulostaakin kirjoitettuna, mutta kokemus oli ikimuistoinen. Hintaa retkelle tuli noin 45 euroa/hlö.

Nile Gold ja Sanna & Charlie ja minä!

Hymy herkässä Niilillä!

Törmäsimme ratsastusretkeltä palattuamme paikalliseen mieheen, joka tarjoutui järjestämään meille veneajelun auringonlaskun ajaksi. Historiallisestikin merkittävä Niili on 6650 kilometrin mitallaan maailman toiseksi pisin joki. Joella näimme paljon erilaisia lintuja ja pysähdyimme kurkistamaan myös luolan suulle. Minä uskallauduin tarkastelemaan luolaa vähän lähempääkin, mutta pienet lepakot, joita sisällä näytti roikkuvan satoja, jännittivät!

Luolaa tutkimassa.

Näkymä luolan sisältä.

Kävimme kääntymässä myös benji-hyppypaikalla ja padolla.

Veneretkellä.

Sateenkaari koristi taivasta benjihyppypaikalla.

Sanna ikimuistoisti upean auringonlaskun.

Kaunis auringonlasku.

Maanantai-aamuna heräsimme tikkana ylös, kun luvassa oli Uganda-retken kruunaus eli kokopäivän kestävä white water rafting -retki Niilillä! Kaikenkattava retki maksoi 100 euroa sisältäen majoitusalennuksen, ruuat, välineet ja kuljetukset.

Rannalla lähdössä seikkaluun.

Retkelle lähti mukaan asiantunteva henkilökunta, joka teki olomme turvalliseksi. Melontaopastuksestamme vastasi leppoisa brittiläinen veneoppaamme ja vedessä meitä oli valmiina auttamaan turvavene ja turvakajakki. Lisäksi päiväämme lähti ikimuistoistamaan kuvauskajakki, jonka hauskat otokset ostimme jälkikäteen 20 eurolla.

Ensimmäinen kuohu jännitti älyttömästi.

Varusteina meillä oli pelastusliivit, kypärä ja mela. Aluksi harjoittelimme varautumaan käytännön tilanteisiin sukeltamalla veneen alle ilmataskuun, kaatamalla veneen ja opettelemalla veneoppaan käskyt, kuten "melo, alas ja asemiin". Tämä lievitti jännitystä ja helpotti käyttäytymistä vedessä.

Valmiina putouksiin!

Mikäli haluat haastaa itsesi, suosittelen extremeä kokemusta! Adrenaliinin täyteisen päivän aikana ehti myös rentoutua ja ihastella upeaa ympäristöä, sillä aivan koko ajan emme kuohuissa kastuneet ja meloneet.

Veneen kaatuminen oli lähellä!

Ugandan gorillasafarit ja Ssese saaret jäivät toiseen kertaan, mutta maa teki minuun pysyvän vaikutuksen, ja olisikin upeaa päästä joskus takaisin. Tuntuu hassulta, että Keniaakin köyhemmän maan ihmiset käyttäytyvät valkoisia kohtaan aivan toisella tavalla: ystävällisesti ja luotettavasti. Asia voisi kuitenkin olla aivan päinvastoin. Turvallinen liikkuminen kaduilla tuntui todella vapauttavalta vaaralliseen Nairobiin tottuneelle.