Viikonloppu Kisumussa

Otettiin torstai-aamuna bussivuoro Easy coachin kyydissä kohti Kisumua. Matkaan lähdimme yhdeksän aikoihin ja perille saavuimme iltapäivällä luvatun kello neljän jälkeen. Pisteet siitä bussiyhtiölle! Tie oli pääosin ihan hyvässä kunnossa ja maisemia ehti tuijotella. Aurinko jaksoi porottaa kiitettävästi koko päivän ajan, mutta onneksi meitä oli varoiteltu kaupungin lämpimämmästä ilmastosta.

Otimme majoituksen kolmeksi yöksi Museum View -nimisestä hostellista, joka kustansi 11 euroa/yö+aamupala. Huone oli ihan siisti ja ajoi asiansa, vaikka ensimmäisenä iltana kärsimme tuttuun tapaan muutamista sähkökatkoksista. Hostelli oli kauttaaltaan hieman kolkko ja todella kaikuisa, mikä hieman häiritsi. Aamuisin viiden aikaan naapurissa asusteleva kukko herätteli meitä kurjalla lauluäänellään, eikä vieressä sijaitsevan intialaistemppelin rukouslaulu eli epämääräinen joikuaminenkaan jäänyt kuulematta. Hostellin sijainti oli vartin kävelymatkan päässä keskustasta, mutta lukuisat pyörätaksit, mopot ja tuktukit kuljettivat kaupungissa vaivattomasti edulliseen hintaan vuorokauden ympäri.

Perjantaina lähdimme toiveikkaina kohti Kisumu Beach Resort -toimistoa, joka kotisivujensa perusteella vaikutti asialliselta matkailuyritykseltä. Tuktuk-kuljettajamme harhailujen jälkeen saavuimme ränsistyneen ja hiljaisen matkailukeskuksen pihaan. Hmm, onkohan tämä oikea paikka?

Ränsistynyt matkailukeskus.

Paikalliset yrittäjät löysimme aamupalapöydästä, ja tiedustellessamme veneretkestä Ndere-saarelle he purskahtivat nauruun. Nostimme katseemme järvelle ja kauhistuimme. Jalkapallokenttä vai yksi maailman tunnetuimmista järvistä?

Tuossa järvessä ei veneillä!

Meiltä oli jäänyt tieto järkyttävästä rehevöitymistilanteesta huomioimatta, joten suunnitelmat saarelle pääsystä muuttuivat. Paikallisten kehotuksesta istuimme alas juttelemaan mukavia ja teekupposten jälkeen meille esitettiin avulias mopokyytitarjous saarelle. Asia oli sovittu ja kaupan päällisiksi saimme uudelta dj-kaveriltamme ilmaisen autokyydin takaisin keskustaan. Noh, kävihän se näinkin!

Kisumun suuret luvatut markkina-alueet, joita lähdimme iltapäivästä innoissamme kiertelemään, eivät aivan vastanneet odotuksia. Missä lienee vika? Meissä vai Kisumussa? Suurella Kibuye-marketilla tavara oli liiankin käytettyä ja alue epäsiisti, kun taas Main-marketilla epämääräisesti sijoitetuissa kojuissa tavara oli kuluneennäköistä ja vanhanaikaista. Lopulta löysimme yhdet kankaat (4,00e/kpl) mukavan hiljaiselta naiskauppiaalta.

Pyörätaksilla kohti markkina-alueita.

Paikallista tilapia-kalaa parhaimmillaan pääsimme nauttimaan Tilapia Beach -ravintolassa, joka löytyi "järvenrannasta" keskustan liepeiltä. Maisema oli tosiaankin lohduton, vaikkakin ravintola itsessään ihan mukavanoloinen ja viihtyisä.

Tilapia Beach -ulkoilmaravintola.

"Järvimaisemaa" ravintolan terassilta.

Lounastimmepa kalleimpaan hintaan koko vaihtoaikana, kun jättikala kahdelle ranskalaisineen ja juomineen maksoi 11,00 euroa/hlö. Mutta oli se hyvää, todella hyvää!

Herkullinen tilapia-vonkale!

Illalla kävimme nauttimassa herkulliset shaket The Duke of Breeze -ravintolassa, jossa aamuinen dj-kaverimme työskentelee. Paikkaa olisimme tuskin ilman hänen vihjaustaan löytäneet ja oli mukavaa päästä ihastelemaan kauniita maisemia kerrostalon ylimmässä kerroksessa sijaitsevasta, tunnelmallisesta ravintolasta.

Aamulla otimme mopokyydit allemme ja suuntasimme kohti Ndere-saarta. Puolentoistatunnin matka epämääräisillä teillä, haisevat kypärät päässämme ei ollut miellyttävimmästä päästä, mutta seikkailunhaluisina sitä tekee näköjään mitä vaan!

Tankkaamassa ennen lähtöä.

Aloimme olla kohteesta epävarmoja jo perille päästyämme, sillä syrjäinen sijainti ja hiljaiselo eivät vaikuttaneet lupaavalta. Toimistorakennuksesta löysimme saaren työntekijän, joka toivotti meidät tervetulleeksi.

Työntekijä opasti meidät rantaan.

Sitten alkoivat väännöt opiskelijatodistuksen aitoudesta, pääsylipun hinnasta ja venekyydeistä. Saarelle sai lähteä seikkailemaan yksin, eikä ympäristössä ollut liikkeellä krokotiilejä, virtahepoja tai käärmeitä vaarallisempia eläimiä! Ylihinnoiteltu venekyyti rehevöityneessä järvessä vaikutti ainoalta varteenotettavalta vaihtoehdolta, johon päädyimme pitkin hampain. Vaivalloisen mopokyydin jälkeen oli vain pakko päästä tekemään edes jotain, kun paikan päälle oli kerran tultu!

Epätoivoiselta näytti.

Puimme "pelastusliivit" päällemme ja istuimme veneeseen luontoelämystä odotellen. Järven tilanne jopa suretti, kun yritimme veneillä saaren vierustaa vesikasveihin tarttuen. Varttitunnin jälkeen kuljettajamme ilmoitti yhtäkkiä kiristyneestä aikataulustaan, joten turhautuneina mitäänsanomattomaan retkeen, päätimme palata rantaan. Kaikesta tästä meille käteen jäi vain ylihintainen "sademetsäpusikkomaisema" pilaantuneella Victoriajärvellä. En suosittele.

Olo oli epätodellinen ja pettynyt!

Lepyttelimme hermojamme iltapäivällä kaupungin parhaaksi luetellussa Haandi-ravintolassa, jossa intialainen ruoka herätteli ihanasti makuaisteja. Tyylikkäät tilat ja ystävällinen palvelu saivat tuntemaan olon vähän paremmaksi.

Naan-leipää ja pinaattijuustovuokaa.

Päiväunet olivat paikallaan seikkailujen jälkeen, mutta illalla jaksoimme käydä vielä hyvästelemässä Kisumun em. kattoterassiravintolassa.

Savanna-siideri oli paikallaan.

Ensi viikolla aletaan valmistautua tulevaan tenttiviikkoon ja läksiäisiäkin täytyisi suunnitella. Kaksi viikkoa koulua jäljellä ja sitten Sans.....! Jäiks!