Kulttuurishokkihoitoa

Kuherruskuukausi Keniassa alkaa olla vähitellen ohitse. Jatkuvien kulttuurielämysten ja hekumointien sijaan olemme alkaneet keskustella "Suomessa kaikki on toisin" ja "Afrikassa mikään ei toimi" -teemoilla. Välillä jopa tuntuu, että laskemme jäljellä olevia viikkoja ainoastaan Sansibar-loma ja kotiinpaluu silmissämme. Aiemmin teimme samaa ajan vähyyttä kauhistellen. Viime kevään vaihtoonlähtövalmennuksessa meille esiteltiin tutkimustuloksia, joiden mukaan kulttuurishokki näyttäytyy useimmiten puolivälin jälkeen. Silloin emme osanneet varautua oikein mihinkään ja kaikki tuntui vain sekalaiselta informaatiopaketilta. Nyt alan ymmärtää, mistä on oikein kyse.

Kenialaista kulttuurishokkia edistäneet tekijät:
1) Jatkuva melu ja hälinä koulussa, bussissa, asuntolassa, ravintolassa, kaupungilla...
2) Paikallisten asennoituminen valkoisiin: jatkuva hyötyminen, nähtävyys, rahanlähde...
3) Voimakas kristinusko: jumala sitä, jumala tätä....
4) Asiakaspalvelu: jonossa etuilu, välinpitämättömyys, hitaus, töykeys...
5) Aikatauluttomuus ja epäluottamus: mikään ei tunnu toimivan, myöhästely, huoleton asenne...
6) WC- ja kylpyhuonetilat: epäsiisteys ja huono hygienia, haju, likainen vesi...
7) Ruoka: yksinkertaista, ravinnotonta, rasvaa, sokeria...
8) Turvattomuus: pimeällä liikkuminen vaarallista, pelko ryöstetyksi tulemisesta ja jopa raiskauksista...
9) Naisen asema: tasa-arvottomuus, koti, lapset, työ, puolison uskottomuudesta kärsiminen, ulkonäköön puuttuminen
10) Terveys: vatsataudit, ripuli, väsymys, ravinnonpuute, nestehukka, mielialavaihtelut, malariariski, hiv-riski...

Perjantaina lähdimme Nairobin Tenaan kyläreissulle, kun ystävämme Ruth vei meidät isosiskonsa luo lounaalle. Tuntui ihanan terapeuttiselta vierailla jonkun kotona, kun suurimman osan ajastamme vietämme virallisentuntuisessa kouluympäristössä opettajien ja "hyvän päivän tuttujen" kanssa. Ruthista onkin tullut meille kullanarvoinen ystävä, johon voi luottaa ja asennoitua avoimesti.

Kylässä.

Vierailun kruunasi 3-vuotias Christian-poika, joka oli meistä kovin innoissaan. Olin niin iloinen, kun sain kotoisasti leikkiä ja hömpöttää hänen kanssaan. Ja mikä hauskinta: Nuori herra oppi tarkkaavaisena samalla suomenkielisiä sanoja! Vierailun päätteeksi hän lukitsi minut kylpyhuoneeseen, mikä oli arvaten kovin hauskaa ja jännittävää!

Leikimme autoilla ja eläinleluilla.

Iloinen Christian.

Paluumatkalla näimme bussi-ikkunasta sen, mikä Nairobista kitkettiin pois presidentin käskystä karmaisevin ottein vuonna 2003. Nairobbery eli varas juoksi liikenteen seassa henkensä edestä pakoon perässä tulevaa, karjuvaa ihmisjoukkoa ja poliisia. Varastaminen on siis Keniassa kuolemanrangaistuksella kielletty ja jäimme vain arvailujen varaan siitä, miten miehen kävi. Kaupunki saatiin rauhoittumaan n. kymmenen vuotta sitten tappamalla jokainen varas poliisin toimesta, ja paikallisten mukaan kenialaiset jopa polttivat julkisesti varkaita hengiltä asettamalla bensalla valetun autonrenkaan varkaan ympärille ja sytyttämällä tuleen.

Kiertelimme lauantaina läpi Nairobin keskustassa sijaitsevan Kenya National Archieve and Documention -museon. Esillä oli afrikkalaista kulttuuria edustavia esineitä ja Kenian historiaan liittyvää materiaalia. Pääsylippu museoon maksoi 2 euroa.

Museossa oli paljon nähtävää.

Museossa oli mukavan hiljaista yhtä koululaisryhmää lukuunottamatta. Meluisasta Kulttuuriviikosta kärsineinä nautimme tyytyväisinä rauhoittavasta tunnelmasta.

Koululaisryhmä.

Postimerkkikokoelmaa tutkimassa.

Sunnuntaina vietimme omaa kulttuuripäiväämme ja kävimme katsomassa oopperaesityksen Kenian Kansallisteatterissa. Kirjoitin kalenteriini googlemapsin avulla reittiohjeet, ja kyllä olin ylpeä, kun löysimme paikan päälle ihan omin avuin! Nairobin keskusta alkaa tuntua siis tutulta!

Kenya National Theatre.

Olimme paikan päällä hyvissä ajoin, joten päätimme käydä vessareissulla vastapäisessä hienostohotellissa Fairmontissa. Silmät pyörienä ja suut auki haukoimme henkeä luksushotellin aulassa. Paikka oli todellista silmänruokaa ja hengenravintoa! Länsimaisella tasolla Suomesta löytyy varmasti samantasoisia, mutta viikkoja ankeissa oloissa viettäneiden silmin hillitty tunnelma hienouksineen tuntui taivaalliselta!

Teehuone.

Istuuduimme toviksi mukaviin nojatuoleihin ja hemmotteluksi tilasin itselleni lasillisen valkoviiniä (6,21 euroa), jota tilanne tuntui huutavan. Ravintolassa oli flyygeli, jonka eteen Olli istuutui soittelemaan ja tunnelmoimaan. Tilanne oli todella koominen! Ensin matkustimme kaupunkiin ränsistyneellä matatulla ja seuraavaksi siemailimme kallista juomaa hienostoalueella oopperanäytöstä odotellen!

Olli soittaa.

Valkkaria.

Oopperassa esiintyivät kuoronjohtaja ja musiikinopiskelija Elijah sekä KU:sta jo valmistunut Sylvester. Ooppera oli W. A. Mozartin Figaron häät, joka on farssinomainen tarina Figaron ja Susannan hääpäivästä. Pääsylippu opiskelijalta maksoi 4 euroa ja aikuiselta 7 euroa.

Naiset kiivastelivat miehistä.

Tarinassa on paljon juonittelua ja ihmissuhdesotkuja, mikä teki oopperasta todella humoristisen ja helposti seurattavan. Ooppera esitettiin englanniksi ja kaverukset suoriutuivat kyllä rooleistaan mallikkaasti! Kansallisteatteri paikkana oli kovin vaatimaton, ja muistutti enemmän siistiä nuorisoseurantaloa. Hauskaa oli myös se, että suurinosa yleisöstä oli valkoisia turisteja!

Sir Cecil oli mustasukkainen vaimostaan.

Puutarhuri tuli ilmoittamaan sopimattomasta vierailijasta.

Nuoret herrat: vasemmalla Elijah ja oikealla Sylvester.

Kävimme tänään varaamassa bussiliput (meno 23 euroa) Kampalaan, joka sijaitsee Kenian naapurimaassa Ugandassa. Yöbussissa on omat riskinsä, mutta keskiviikkona on helpompi lähteä koulupäivän jälkeen jo yötä vasten reissuun, jotta olemme torstaiaamuna perillä. Meillä kun on vain sunnuntaihin asti aikaa kierrellä upeita kohteita, joita Ugandasta löytyy monia! Sattumalta eräs suomalainen kaverini on kaupungissa lomalla tällä hetkellä, joten pääsemme tapaamaan myös häntä ja hänen ugandalaisia ystäviään.