Viikko numero viisi

Viime viikolla pääsimme aloittamaan normaalin opiskeluarjen ja takana ovat ensimmäiset historialuennot sekä tanssitunnit. Opiskelukäytännöt muistuttavat osittain omiamme, mutta välillä meno on kuin alakouluajoilla. Osa tunneista on luentomaisempia eli tuttuun tapaan kirjaamme itsenäisesti tärkeimpiä asioita ylös ja vastailemme opettajan kysymyksiin. Toisella kurssilla taas käymme myös keskusteluja ja teemme ryhmätyötä. Kotitehtävät ovat olleet tähän mennessä helppotasoisia ja yleistietoon perustuvia. Yksi asia tietenkin harmittaa: opettajien ja opiskelijoiden myöhästely! Afrikkalaiseen tapaan kyseiseen asiaan myös suhtaudutaan hyvin löysästi, mikä saa säntillisemmän kiristelemään hampaitaan. Toinen tapa tuntuu myös joutavalta ja aikaa vievältä: opettajan ainainen paikallaolijoiden kysely. Ryhmien kohdalla, joissa opiskelijoita on paljon, tämä vie aikaa lähes 30 minuuttia, eikä opetettavalle asialle jää riittävästi aikaa! Turha vitsien heittely ja epäolennaisiin asioihin jumittuminen tuntuvat myös turhauttavalta ja lapselliselta. Tietynlaisen rennon asenteen haluaisin muuttaa suomalaisessakin opiskelussamme, mutta rajansa kaikella. Opettajan sanaa tulee uskoa sokeasti, eikä omien aivojen käyttö tunnu olevan aina sallittua. Meidän mielestämme tälläinen käytäntö tuntuu vanhanaikaiselta.

Jamit koulun pihalla.

Perjantaina lähdimme tyttöjen kesken shoppailemaan keskustaan. Ajatus liikkeellä olosta kaksin tietenkin aluksi vähän jännitti. Päiväsaikaan keskustassa on kuitenkin suhteellisen turvallista liikkua, kunhan pyörii suurimmilla kaduilla ja pysyy tavalliseen tapaan valppaana.

Yksi Nairobin suurimmista kaduista, jonka varrelta löytyy kivoja kauppoja ja ravintoloita.

Oikeastaan perjantaipäivänä keskustassa saa pelätä enemmän hullua liikennettä, jonka seassa täytyy osata poukkoilla ja ylitellä katuja päättömästi. Sääntöjä ei siis pahemmin ole! Tai sitten kukaan ei noudata niitä. Liikennevalojakin autoille on, mutta jalankulkijat tuntuvat liikkuvan etuoikeutetusti niin punaisilla kuin vihreillä valoilla. Ja ihmisiä on paljon, siis todella paljon!

Noh, hengissä selvisimme ja löysin uudet sandaalit Batabatasta (13e) ja kauan haaveilemani pitkän mekon (13e) torimyyjältä! Kävimme uudelleen kivassa Highlands-ravintolassa, jossa söimme tuttuun tapaan herkullista Tilapia-kalaa!

Päivä jatkui mielenkiintoisesti, sillä vuorossa oli ensi kokemus paikallisessa pääpostissa. Näin heti kärkeen vinkiksi tuleville Kenian kävijöille: kaikki postit Suomesta Keniaan vain kirjelähetyksinä! Jouduimme aikamoiseen pyöritykseen Suomesta saapuneiden pakettilähetystemme vuoksi. Tarkat selvitykset sisällöistä, useat allekirjoitukset ja maksut veivät kokonaisen tunnin. Ja ilman paikallisen ystävämme apua emme olisi kyllä tilanteesta selvinneet yhdellä reissulla! Kiitokset vielä Mayabsille!

Näkymä pakettivarastoon.

Paketit käsissä, mutta mutkia matkassa.

Päivä päättyi onnellisesti hapankorppu- ja puuronautintoihin sekä villasukkien kudontaan!

Ruokavarastot pullollaan viljaherkkuja Suomesta! Kiitos äidin!

Lauantaina koitti pitkänpiinaava letitysprojekti, jonka kuorotuttavani Doreen ja Winnie tulivat asunnollemme hoitamaan! Kuidut ostin jälleen etukäteen itse keskustassa sijaitsevasta hiustuotekaupasta hintaan 0,63 euroa puntti. Tällä kertaa päätin kokeilla punaista ja tummanruskeaa väriä.

Kuidut odottamassa pöydällä.

Doreen teki minulle ohuempia lettejä edellisiini verraten, joten aikaakin vierähti reilusti enemmän: huikeat kahdeksan tuntia! Tytöt tekivät kyllä todella hyvää työtä ja lopputulos oli kiitettävä. Hintaa projektille tuli 10 euroa.

Aika kului surffaillessa ja kutoessa.

Sunnuntaina ystävämme Ruth vei meidät rentouttavalle kävelyretkelle Nairobin metsään! Alue oli luonnonkaunis metsäpuisto, jossa ihmiset olivat viettämässä vapaapäiväänsä piknikin ja erilaisten pelien muodossa. Toiset lauloivat ja hyppivät narua, toiset ottivat rennosti päiväunia. Odotin kovasti näkeväni infokyltin lupaamia apinoita, mutta harmikseni yksikään ei näyttäytynyt.

Amerikkalaista jalkapalloa ilman jalkapalloa ja amerikkalaisia!

Puita ihmettelemässä!

Kävelimme aukeammalle alueelle ja kuulimme yhtäkkiä rumpujen soittoa! Eräs piknik-seurue oli kerääntynyt puun alle hengailemaan ja liityimme joukkoon kuuntelemaan kahden miehen jamittelua. Olli hyppäsi nopeasti mukaan rummutteluun ja lopulta Sannakin oli jo mukana opettelemassa afrikkalaisia tanssiliikkeitä tuntemattoman naisen johdolla! Kyllä juuri tämänkaltainen rento meininki ja ystävälliset ihmiset veivät taas paikan sydämestä!

Puistojamit ja -tanssit vauhdissa!

Ja sitten tulevista suunnitelmista: viikon rantaloma Mombasassa! Kyllä, otamme koulusta omaa lomaa ja lennämme ensi sunnuntaina kohti Kenian kuuluisaa rantakaupunkia, jossa meitä odottaa kuuman kosteat, valkoiset hiekkarannat basaareineen! Jee!