Puolivälissä

Viime viikolla palasimme lomailun jälkeen takaisin opiskelurutiineihimme. Opettajat ja opiskelijat kyselivät innoissaan Mombasa-kuulumisiamme, ja olihan meillä kerrottavaakin.

Kouluhommia on kasaantunut yhtäkkiä yllättävän paljon ja hauskinta niissä on se, että tehtävät ovat suunnattu paikallisten tietotasolle. Tuntuu hieman hankalalta lähteä suunnittelemaan heimotanssiesityksiä historiankurssille tai etsiä käsiinsä kaksikymmentä erilaista kansallishymniä arkistosta, jota ei sattuneesta syystä ole. Noh, kyllä me jotain keksimme ja lopputentithän ne tärkeimmät ovat!

Tunneilla on välillä hyvin tylsää!

Koulussa järjestetään joka keskiviikko resitaalitunti, jolloin oppilailla on velvollisuus/vapaus esiintyä muille opiskelijoille ja henkilökunnalle. Päätimme esittää kolmistaan yleisön pyynnöstä suomalaisen kansanlaulun, ja valitsimme Värttinän Kiiriminnan, joka osoittautui ilmeisen menestyksekkääksi rytmikkään tyylinsä ja hauskan sovituksemme vuoksi!

Käsiohjelma

Ruth laulaa.

Torstaina kävimme koulusta tutustumassa Bomas of Kenya -kulttuurikeskukseen. Olimme käyneet paikassa jo aikaisemmin katsomassa näytöksen, mutta nyt tarkoituksena oli tutustua ns. kulissien taakse. Eräs työntekijä esitteli meille kenialaisia soittimia, ja kolmen tunnin luennon jälkeen olimme informaatiotulvasta hieman uupuneita.

Soitinesittely käynnissä.

Päivän oli alunperin tarkoitus kestää kello kymmenestä yhteen, mutta tuttuun tapaan aikataulu ei aivan täsmännyt. Päätimmekin syödä lounasta ja poistua paikalta vähin äänin. Lopuksi emme olleet kuitenkaan ainoita, jotka eivät halunneet jäädä kulttuurikeskukseen koko päiväksi. Ilmoitimme opettajalle ystävällisesti koko ryhmän voimin, että lähdemme kotiin. Sitä ennen pääsin vielä ihastelemaan hauskoja paviaaneja, jotka hengailivat kulttuurikeskuksen pihassa. Kyllä minua nauratti nuo punapeppuiset kaverukset!

Babooneja pihamaalla!

Takana äiti-paviaani, jolla on pikkuinen selässään!

Perjantaina kävimme Sannan kanssa taas vähän kaupungilla kuluttamassa vapaapäiväämme (ja rahojamme). Mukaan Mr. Price -vaateliikkeestä tarttui kotoisasti mm. syksyn ensimmäinen villaneule, sillä illat ovat olleet välillä ihmeenkin viileitä. Suomessa syystunnelma tuntuu syntyvän lämpimistä vaatteista, kynttilöistä ja pimenevistä illoista, ja nyt jatkuva kesä on alkanut tuntua jopa oudolta! Aivan kuin jotain olisi pielessä tai puuttuisi. Uskokaa tai älkää, mutta vuodenaikoja on alkanut kaivata, jopa niitä huonompiakin!

Perjantairuuhkaa!

Sunnuntaina saavutimme kunniallisesti vaihto-opintojen puolivälin! Lähdimmekin porukalla nauttimaan Nairobin hiljaisesta sunnuntaista ja kiertelemään paikkoja. Suuntasimme ensimmäisenä Masai marketille, jossa vierailimme aivan vaihdon alussa. Tunnelma torilla oli hyvin erilainen ensimmäiseen verraten. Valkoisia turisteja oli paljon enemmän, ja siksi myyjien jatkuva huomioiminen ja huutelu jakaantuivat mukavan tasapuolisesti. Viime kertaisen sinne-tänne-repimisen sijaan saimme kulkea itseksemme vapaasti kuin itsevarmoina "paikallisina", ja tinkiä hintoja tiukasti alaspäin. Mukaan tarttuikin useampi korvakorupari ja muutamia huiveja. Taisipa tavaroiden joukossa olla muutama tuliaisehdokaskin!

Masai marketilla riittää tavaraa!

Päätimme shoppailun jälkeen etsiä käsiimme tyylikkään Java-kahvilan (http://www.nairobijavahouse.com/) ja nauttia herkulliset päiväkahvit juhlapäivämme kunniaksi. Kovin paljon emme edes harhailleet, kun Ollin hyvällä suuntavaistolla saavuimme paikan päälle. Kahvilassa oli useampia valkoisia turisteja, mutta myös hyvinpukeutuneita paikallisia. Herkullisen ruokalistan nähtyämme päädyimme kahvittelun sijaan syömään pääruuan kautta. Jääteetä, jääkahvia, pestokanaleipää, ranskalaisia, Heintz-ketsuppia ja leipää juuston ja salaatin kera. Taivaallista! Ette uskokaan, miten täpinöissämme olimme laadukkaan eli länsimaiseen tasoon nähden "tavallisen hyvän" ruuan vuoksi!

Ollin herkkujääkahvi!

Pestokanaleipää, ranskalaisia ja jääteetä.

Keniassa asiakaspalvelun aakkoset ovat tuntuneet olevan pahasti hukassa, sillä tavallisimmin tarjoilijat eivät tule palvelemaan asiakkaitaan säntillisesti pöytiin istuuduttua. Odottelu ja tarjoilijan tuijottelu tilauksen merkiksi ovat olleet aivan liian yleisiä käytäntöjä. Sen sijaan Javassa palvelu oli tutunomaisen ystävällistä ja nopeahkoa! Kyllä meillä oli suut hymyssä, kun saimme ystävällisiä katseita ja huomiointia työntekijöiltä. Kahvilassa vallitsi myös rento ja lämmin tunnelma, joka tyypillisen arkihälinän ja jatkuvan, pauhaavan musiikin sijaan teki meidät kovin onnellisiksi.

"Me otetaan jälkiruuaksi juustokakkua!!!"

Ruokia odotellessamme näimme myös kahvilan ikkunasta "rikkaan alueen" varjopuolia. Eräs kerjäläismies lähestyi kahvilaa, mutta saman tien liian lähelle tultaessaan ulkona seisova vartijamies otti kädessään olevan ruoskan esille ja ilman sanallista varoitusta löi kerjäläistä useampaan otteeseen. Hyvin nopeasti kerjäläismies katosi näköpiiristä, mutta tapaus herätti meissä keskustelua. Suomessa emme näkisi tälläistä koskaan.

Ruokailuhetken kruunasivat taivaalliset jälkiruokaherkut, joilla päätimme itsemme palkita kuluneen puolivälin kunniaksi! Keniassa juusto- ja maitotuotekulttuuri on päässyt täysin unohtumaan, sillä sitä ei juurikaan ole. Voitte siis kuvitella, miten hyvältä juustokakkumme maistuikaan!

Ollin suklaashake ja tyttöjen juustokakku!

Kampuksella vietetään tällä viikolla kulttuuriviikkoa. Luvassa on ilmeisesti paljon erilaisia tanssi- ja musiikkiesityksiä aina aamusta iltaan asti. Yleisömäärä yltää kymmeniin tuhansiin, eikä hiljaisia hetkiä taida olla luvassa riehakkaan, afrikkalaisen juhlintatavan vuoksi ollenkaan. Sanna ja Olli ovat mukana tiistaina esitettävässä esityksessä, jossa he säestävät sengenya-rummuilla afrikkalaista tanssia!

Kulttuuriviikon mainos.

Musiikinopiskelijat treenaamassa tanssiesitystä Kulttuuriviikolle.

 Aurinkoisia terveisiä syksyn keskelle ja hyvää viikkoa kaikille!